KAUSTISEN KAMARIMUSIIKKIVIIKKO 1984-1991.
Pj. Kauppi Virkkalan kokemuksia.
Kamarimusiikkiviikko oli näkyvä osa Kaustisen kulttuurilautakuntaa. Kulttuurisihteerit Sirkka-Liisa Uutela (-1985) ja Veli-Pekka Lehtola (1986-1988) sekä Kai-Eerik Känsälä (1989-) toimivat esittelijöinä ja viikon käytännön toteuttajina. PH Nordgren, viikon perustaja, oli viikon taiteellinen johtaja. Edellinen lautakunnan puheenjohtaja Paavo Puumala kertoo, kuinka kamarimusiikkiviikkoa perustettaessa hänet haluttiin viikon kuntaveturiksi. Se oli kunnanhallituksen tahto, että ”talous pysyisi hanskassa!”. Hän myös esitti kirjoittajaa jälkeensä puheenjohtajan paikalle.
Kamarimusiikkiviikon näyttämönä toimi aluksi Urheilutalon sali, kirkko sekä koulujen uusi ruokala, joita talkoilla kalustettiin konserttisaleiksi. Soittimia lainattiin ja roudattiin. Oma urakkansa oli koottavan näyttämön kokoaminen ja purkaminen sekä katsomoiden tuolitus. PH:n idea saada talven keskelle musiikkielämyksiä toimi loistavasti ulkoisista puitteista välittämättä. Pakkanen usein paukkui, mutta yleisö kulki tilaisuuksiin.
Kamarimusiikkiviikon esiintyjälistä on pitkä ja täynnä kuuluisuuksia. Ihmetellä täytyi PH:n suhteita, joilla hän kiinnityksiä teki sen ajan suomalaisten ja kansainvälisten kuuluisien taiteilijoiden kanssa. PH tuli lautakuntaan suunnitelmineen ja ne yhdessä yksimielisesti hyväksyttiin. Kulttuurisihteeri valmisteli budjettiesitykset yhdessä PH:n kanssa ja hoiti viestinnän. Kaikki muu oli PH:n käsissä. Käytännön toimet sitten tehtiin yksissä tuumin. Niihin kuului kuljetukset, taiteilijoiden majoitukset, salien valmistelu sekä soittimet. Tärkeää oli myös osallistua vieraanvaraisuuteen. PH:n toinen olohuone Kaustisella, Ravintola Pelimanni, näytti tässä merkittävää osaa.
Taiteilijakokemuksia riitti. Kaikkein vakioiduin vierailija oli itseoikeutetusti Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri ja johtajansa Juha Kangas. Orkesterin ja PH:n suhde oli jotain erityistä. Kirjoittajan aloittaessa puheenjohtajuuden 1984 Kaustinen täyttyi kuoroista, joita Simo Kangas, Ahti Kuorikoski ja Jarmo Kotaja johtivat sekä solisteista kärjesssä baritoni Esa Ruuttunen. Vuosi oli pullollaan omia ja maakunnan parhaita laulajia ja muusikkoja. Maankuulu sellisti Erkki Rautio sekä iskelmän ohessa klassista osaava Tapani Kansa kävivät. T.Kansa osoittautui PH:n lupauksen mukaisesti joviaaliksi taiteilijaksi ja kiitteli Kaustista kovasti.
Seuraavaksi vuodeksi 1985 PH oli säveltänyt suurteoksen Taivaanvalot, missä esiintyivät Kokkolan Orkesteri, Kaustisen orkesteri, kansansoittimet suhistuspuuta eli pärrää myöten sekä lapsi- ja sekakuoro. Teoksen johtajaksi PH oli saanut itsensä Jorma Panulan, joka osoittautui varsinkin lapsikuoron kanssa hyvin toimeen tulevaksi johtajaksi. Opettaja Pirkko Järvelä teki suurtyön kuoroa valmentaessaan. Esitys oli mieleenpainuva kerroksittaisine esiintyjäasetteluineen sekä erikoisine valoineen. Urheilutalon sali näytti parastaan.
Jatkossa 1986 mieleen painui huippusellisti Mihail Homitzer, joka ei antanut koskea sellokoteloonsa ja joka aina pyysi suuren lautasellisen valkoista leipää, oli ruoka mikä tahansa. Uspenskin katedraalin mieskuoro vaikutti, samoin Itzumi Tateno ja jazzpianisti Heikki Sarmanto yhtyeineen, kumpikin maineestaan huolimatta vaatimattomia sopeutujia. Ja kun kirjoittaja, entinen rumpali, sai kyyditä Jukkis Uotilaa, olivat tunteet katossa.
Basso Petteri Salomaa ja pianisti Olli Mustonen menivät 1987 kuulijoiden sydämiin, samoin Carita Holmström lauluineen ja kitaroineen. Ohjelmassa oli Jubilate-kuoro ja solisteja Merja Wirkkala, Anssi Hirvonen ja Iègor Reznikoff. Solisteista Monica Groopilla oli erityisasema, sillä hänet ja miehensä majoitettiin puheenjohtajan takkahuoneeseen ja heille tarjottiin mahdollisimman maittavat aamiaiset ennen kotiin lähtöä. Majoittamistoiminta oli yksi osa viikkotalkoita.
Sopraano Soile Isokoski säestäjänään Marita Viitasalo vierailivat 1988 Kaustisella. Yleisöä oli Urheilutalo täynnä. Puheenjohtaja, mennessään hakemaan taiteilijoita pukuhuoneesta, ihmetteli Viitasalolle, kuinka kanttorikoulutuksen saanut Isokoski voi olla niin huomattava solisti. Tähän Viitasalo: ”Kanttorit on rautaa!”. Olihan Viitasalo kanttoriperheestä itsekin. Avanti!-orkesteri, Vilnan jousikvartetti ja myös Risto Lauriala Kamariorkesterin pianosolistina olivat jotan vallan suurta. Jazzia kuultiin Severi Pyysalon vibrafonista. PH oli edelleenkin uusiutuva, rohkea taiteellinen johtaja valinnoissaan.
Trio Finlandia, Kokkola-kvartetti, Marko Ylönen sello ja Juhani Aaltosen yhtye tähdittivät vuotta 1989. Kaustisen kirkkokuoro kanttori Markku Vuoren johtamana oli tuohon aikaan SLEYN:n edustuskuoro. Kuoron konsertti sopi todella hyvin viikon ohjelmistoon Kaustisen kirkossa. Siellä pidettiin viikkojen aikana monia hyviä muitakin konsertteja, onhan Kaustisen kirkon akustiikka yksi parhaita. PH, joka oli tarkka omasta kuulemisestaan, osoitti myös kirkossa penkkirivin, missä kuulee kuorista tulevia esityksiä parhaitin.
1990 Kaustisella kävivät mm. Cantores Minores-poikakuoro, Naoko Ichihashi piano, Tale-kvartetti, Tapio Tiitu uruissa, Helsingin Juniorijouset, Marko Ylönen sello, Antti Sarpiala yhtyeineen keskipohjalaisten lisäksi. Radioääni Erkki Toivanen juonsi viikon. Hän osoittautui monialaiseksi musiikin tietäjäksi, kuten eri aikoina juontamassa olleet Paavo Helistö, Antero Taanila ja Matti Rautiokin.
Kalle Randalu pianolla, Mika Mylläri Quintet, Kokkola-kvartetti, Walton Gröönroos baritoni ja Izumi Tateno jälleen ynnä runsas joukko kotimaisia ja maakunnan taiteiljoita miehittivät 1991 viikkoa. Kari Kriikku klarinetissa ja Mikael Helasvuo huilussa kuuluivat heihin. Jari Valo kokosi kamarimusiikkitalkoita, Talkoot, samoin kuin Kaustisen Musiikkilukion illat olivat silloin ja tänäänkin Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa viikon kestoaineksia. Näistä PH piti kiinni koko ajan.