Lisätietoja Kamarimusiikkiviikon taidenäyttelystä
Anni Laukka kertoo valokuvasarjastaan Rethinking the Values:
“Anni Laukan värikkäässä valokuvasarjassa kuvataan kamppailua hiljaisen sisäisen äänen ja ulkomaailman paineiden ja vaatimusten välillä. Suorittamisten ja menestymisten kautta ihminen usein tavoittelee onnea, mutta aika ei pysähdy, kun päämäärä on saavutettu. Kiire jatkuu ja uudet tavoitteet ja velvollisuudet odottavat. Arjen hälinässä unohdamme usein, mikä on olennaista. Vaikka elämän arvot ovat kohdillaan, käytännössä unohdamme elää niiden mukaan. Ihminen voi hukata itsensä kaikessa tässä ja tuntea olevansa eksyksissä. Koko ajan pitäisi olla eri paikoissa ja suorittaa kaikenlaista, samalla kun omat aistit todellisuudessa kaipaavat rauhaa ja uudelleenkiinnittymistä luontoon ja itselle tärkeisiin asioihin. Tuntuu, kuin olisi koko ajan menossa johonkin, mutta ei koskaan pääsisi perille. Työelämä on yhä enemmän sulautunut yksityiselämään ja viimeistään koronapandemian aikana olemme oppineet, että etäkonttori ja siellä tehtävä työ voi olla missä vain ja milloin vain. Mutta saammeko olla myös tuottamattomia ja keskittyä siihen, mikä todella on meille itsellemme tärkeää?”
Leif Strengell kertoo näyttelyn sisällöstä:
“Tärkein ilmaisuni on fotogravyyri. Tekniikka on niin kutsuttu fotopolymeeri- FP-kaiverrus. On vaikea määritellä tarkalleen, missä paikkani on valokuvan, taiteen ja taidegrafiikan maastoissa. Itse haluan sanoa, että se mitä minä teen on grafiikka. Siksi näen valokuvan vain työkaluna ja lähtökohtana, jossa toisaalta koen muutoksen dokumenttivalokuvauksesta painotuotteeksi painamisen hetkellä taiteellisena tekona. Täällä syntyy minulle taidetta, mysteeri ja ajanmuutokset. En näe grafiikkaa pelkkänä taitotekniikkana. Haluan tuoda esiin rinnakkaisen käsitteellisen polun filosofispoliittisilla kertomuksilla ja kannoilla. Toisaalta olen kiinnostunut klassisesta kauneudesta kaikesta, mitä se sisältää sommittelussa, valaistuksessa, kontrastipelissä ja rikkaissa valööriarvoissa, mutta olen myös kiinnostunut aineellisista taustakertomuksista. Itse asiassa todellisuuspohjaiset tarinat ohjaavat luomaani. Se ei ole siis ensisijaisesti pinnallinen, nopeasti todettu kauneus, joka kiinnostaa – huolimatta siitä, että ensi silmäyksellä saattaa tuntua niin.
Metsäaiheisissa kuvissani piileskelee paljon symboliikkaa pelosta, turvallisuudesta ja pragmaattisesta kuvansommittelusta. Rinnakkaiskonseptit kertovat sekä ”1940-luvun metsäkaartilaisuudesta” että nykyisestä ”metsänhoidosta”.”
Katso kun Leif Strengell valmistaa fotogravyyrin: